tiistai 1. syyskuuta 2015

Miten tästä eteenpäin...

Kolmekymmentä täyttävä on jo aikuinen. Tai niin usein kuulee sanottavan. Itse en tiedä, olenko sitä edelleenkään. Tietysti äitiys ja vakituinen työpaikka tekee hieman enemmän aikuiseksi kuin olen ollut kaksikymppisenä.

Mutta tuntisinko itseni aikuiseksi jos olisin saanut lapseni kaksikymppisenä? Tuskin.

Ikä on numero, eikä sitä enää katsota niin tarkkaan. Kuulen usein, kuinka näytän (tai käyttäydyn, kiitos teille!) kuin 25- vuotias. Se on ihan kivaa. Mutta, jos totta puhutaan, niin minä pidän itsestäni kolmekymppisenä.

Olenko aikuisempi kuin kaksi vuotta sitten? Tuskin. Osaanko tehdä oikeita valintoja elämässä? En. Olenko oman elämäni kirjanpitäjä ja talouteni on kunnossa? Ei.

Silti on tultu kauas siitä, millainen olin kaksitoista vuotta sitten. Paljon.

Elämä kolmekymppisenä ei ole yhtään sen vaikeampaa tai parempaa kuin kaksikymppisenä, silti siinä on kuitenkin se jokin. Itsevarmuus ja hyväksyminen. Ollaan just sellaisia kuin ollaan. Ei tarvitse esittää tai miellyttää ketään.

Mutta miten tästä eteenpäin? Odottaako tulevaisuudessa isompi elämänkäännös? Varmasti.

Sitä odotellessa...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti